Nyt kiekon MM-kisojen jälkeen kun ei jälkipyykiltäkään säästytty ajattelin kirjoittaa ajatuksiani fanituksesta ja faniudesta. Jos on lukenut blogiani ennen tuskin kiekko hommat on jääneet huomaamatta. Olen pikkutytöstä asti käynyt hallilla ja tämä harrastus on säilynyt aikuisikään asti. Ajattelin jakaa ajatuksiani siitä tännekkin joten tässä niitä tulee.

Oikea fani kannattaa joukkuettaan sekä huonoina, että hyvinä hetkinä. Aina kannustetaan loppuun asti eihän joukkuekkaan lopeta pelaamista kun ei oikein suju. Hyvinä hetkinä on helppoa olla ylpeä, mutta huonoina pitäisi pystyä tunnustamaan, että toinen joukkue olikin ehkä parempi.

Pieni naljailu puolin ja toisin on ihan okei kunhan toisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tms. ei mennä. Se on tyhmää eikä kuulu fanitoimintaan. Oma periaatteni on etten koskaan aloita turhaa suunsoittamista ensin jos joku aloittaa niin takaisin voi jotain heittää. Tässä hommassa on hyvä olla urheiluhenkisyyttä myös faneilla, joka mielestäni suurimmaksi osaksi mielestäni toteutuukin hyvin.

Mitä enemmän joku omaa joukkuetta väheksyy sitä enemmän siitä saa tsemppiä omaan kannattamiseen.

Negatiivisena puolena jota en ole oikein itse koskaan ymmärtänyt on urheilutapahtumissa alkoholin käyttö. Toki sellainen järkevä fiiliksen nostatus voi joskus olla ihan paikallaankin. Ensinnäkin siksi, että siitä tulee joskus ylilyöntejä ja toiseksi siksi, että pelistäkin voi humaltua. Tarkoitan siis sitä, että pelkällä pelin seuraamisella voi saada saman tunteen.

Joskus olen miettinyt, että mikä hallille mahtaa vetää aina vain uudelleen. Se on yhteisöllisyys, elämykset, fanimatkat, ja tietysti itse peli, se, että niin kauan kuin kiekko tippuu jäähän pelissä voi tapahtua mitä tahansa. Yhdessä pelissä voi pienessä ajassa käydä koko tunneskaalan läpi. Tässä kohtaa joku miettii, että ei hitto sehän on vain kiekkoa. Se on sitäkin ja joillekkin se voi olla elämäntapa. Ei sitä ehkä voi täysin tajuta ellei itse ole hurahtanut johonkin aivan täysin.

Kun antaa pikkusormen se vie koko naisen!

 

kiekko.jpg

 

Ps. Kesä juttuja on tulossa ei hätää. Nyt vaan tuntui hyvältä hetkeltä kirjoittaa tästä.